Pikkuveli oli hukannut rakkaan pääkallopiponsa. Huoh. On pakko saada uusi, tekisitkö? No mitäpä en ja nopeasti se valmistuikin, mutta silti. Kuvio edelleen täältä, silmukkamäärä edelleen hukassa. Lankana vanha Isoveli.

Sama kuvio toistuu liekkisukkien kanssa. Jokunen vuosi sitten (mitä ilmeisemmin ennen blogia) tein samalla mallilla useammankin sukkaparin ja taas näitä sukkia pyydellään. Voisko ihminen kieltäytyä tai vaikka ulkoistaa mummolle nämä projektit? Liekkikuvio istuu nätisti alkaen koosta reipas 40, sitä ennen joutuu kikkailemaan kuviota ja kavennuksia samaan aikaan. Minun onnekseni sukkien haluajat ovat olleet pääasiassa isojalkaisia.

Lanka: Novita 7-veljestä
Puikot: 3.5mm
Malli: täältä

Kevättalven aikaan iski taas tarve saada taskukalenteriin uudet ja ihan omannäköiseni kannet. Jo jonkun aikaa olin säästellyt kankaiden hulpioreunoja ja koittanut tiirailla netistä tekniikkaa niiden yhteenliittämiseksi. Muutama ajatuskatko oli kuitenkin tullut ja olin leikannut kaitaleet ihan liian kapeiksi, olisi pitänyt jättää ainakin 5mm kangasta saumavaroihin. Yritystä oli kuitenkin sen verran, että koitin tukea viritelmää lakanakankaalla huonoin tuloksi; kansista tuli kalenteria paksummat ja mahdottoman tönköt. Pikainen uudelleenarvio, jatketaan suunnitelmalla pussi ja otetaan mukaan arkkivihollisena tunnettu vetoketju. Vetoketjupaininjalka oli kohdannut aukinaisen öljypullon, siis vetoketju kiinni tavallisella paininjalalla. Lopputulos: poikien kynäpussiksi ihan okei. Tekniikka vaatii harjoittelua.

Jotenkin sain kappaleetkin menemään vinoon ja toinen puoli pussista viiraa. Jos oikein hifistelisi, vois laittaa tekstitkin menemään oikein päin, mutta silloin pitäis tehdä pohjaankin sauma. Riskinä tönkköys?

Vaikka joulu tuli ja meni, roikkuu ovenkahvassa edelleen koristeita. Indiskan joulupallot ja sydän työpaikan myyjäisistä kolmella eurolla. Kuka jaksaa sillä palkalla edes vaivautua?

Nyt kun maaliskuu on jo alkanut, voisi olla paikallaan päivittää viime joulun jutut. Joulukorteissa ajattelin säästää tuttuja perinteiseltä lapsikuvakortilta, vaikka sellaiset kortit on mielestäni kaikkein hauskinta itse saada. Sen sijaan löysin kortti-idea Pinterestistä ja toteutin sinällään simppelin korttiaskartelun kerrankin riittävän monessa osassa. Sujautin sitten väliin kuvan pojista ja perheestä rajoitetulle porukalle.

Korttipahveja sattui olemaan useampaa väriä, itse tykkäsin ehkä eniten ruskeasta.

Sisällä ollut runo löytyi aika monesta meillekin tullesta kortista, olisikohan syynä sen löytyminen ensimmäisten joukosta, kun googlettaa joulurunon.

Joululahjapuolella oli itse tehtyjen osalta vähän hiljaisempaa olkapään kortisonikuurin johdosta. Lukioikäinen kummipoika toivoi lapasia lahjaksi. Otin valtuudet tehdä lyhennetyn version perusohjeesta. Lapaset vaativat kahteen kertaan myllytyksen pesukoneessa.

Lanka: Novita Huopanen musta
Puikot: 6mm
Ohje: perus Novitan sivuilta.
Note to myself: ens kerralla vähemmän silmukoita, että tulis napakammat

Mummoille värkkäsin kaulakorut sekalaisista helmistä ja kivistä. Tavoitteena oli tehdä riittävän vaaleanhaalea koru, joka sopii monenlaiseen asuun. Jokaisen kiven välissä on siemenhelmi ja lukko tulee eteen. Olisin halunnut tehdä vaihdettavan riipuksen, mutta lukosta tuli typerän pitkä ja hautasin idean myöhempää kehittelyä varten.

Materiaalit Blingistä ja osin kierrätyksenä vanhoista koruista

Esikoiselle pukki toi uudet vaatteet rakkaalle unipupulle, jolla oli kylmä. Toiveet oli esitetty aika tarkkaan: punainen pipo, vihreä haalari ja sininen villatakki. Mistä lie langanlopuista muori tehnyt vaatteet..

Saamapuolella oli villasukkavoittoista, mikä ei ole huono juttu. Pukki toi perättäistä joulua punaiset pitsisukat, tällä kertaa pidemmät sellaiset. Kivat pitää ja lämpimät rei'istä huolimatta. Perussukat tuli, kun sienimetsälle ei löytynyt ehjiä saapassukkia lainaan.  Kirjalahjat liittyivät kovasti harrastuksiin, ruotsalainen jouluaskartelukirja (paljon toteutettavia joulujuttuja!) ja amigurumikirja lyhkätöiden tarpeeseen. Molemmat tosi hauskoja

Myös joululahjaksi tai jossain siinä välissä oli Marjalta saatu villasukka-avaimenperä. Voiko ihanammat olla?

Sain taannoin tehtäväksi kutoa synttärilahjaksi Sulo Vilenin pipon. Muistikuvana oli, että se on kamalan vihreä ja siinä on jonkinlainen keltainen tupsu. Googlettamallakaan ei kovin hyvää kuvaa saanut, joten päädyin vetämään vapaalla kädellä.

Lanka: Novita Kelo (387)
Langanmenekki: 100g
Puikot: 6mm
Silmukkamäärä: 72s

Langan väri hipoi täydellisyyttä kaikessa kamaluudessaan, ällöttävä. Tupsun väri olikin haastavampi, mutta sitten sain värjäämisvinkin. Lankana on luonnonvalkoista 7-veljestä, jonka upotin vahvaan teehen yöksi. Kuivuessaan väri muuttui vähän vaaleammaksi eli prosessin olisi ehkä voinut uusia.

Kelo lankana houkutteli paksuutensa ja mukavan tuntunsa vuoksi. Suunnittelin tekeväni isommalle pikkumiehelle RuttuNutun Möökö-neuleen, mutta testivirkkuun jälkeen jouduin jättämään suunnitelman. Aluksi työ näytti tosi reikäiseltä ja koukkua pienentämällä alkoi langanmenekki kasvamaan ihan älyttömästi. Viisivuotiaan harteille painoa olisi tullut paljon. Ehkä olisi pitänyt valita se reikäisempi versio ja vuorittaa mustalla trikoolla, jolloin reikäisyys häviää.

Testilanka jäi siis käyttöä vaille, joten kudoin äkkilahjaksi ystävälle palmikkopipon. 6o4n palmikot oli juuri sopivan levyisiä, mutta kovin montaa palmikonkiertoa ei pipoon mahtunut. Mukaan lähti kummitädille hikisillä pikku kätösillä väännetty kortti, jossa pidetään kädestä. Liikkistä.

Lanka: Novita Kelo
Langanmenekki: vajaa 100g
Puikot: 6mm
Silmukkamäärä: 70s

Projekti langanlopuille loppu sai syksyllä jatkoa lasten lapasten muodossa. Rohkenin laittaa lasten lapasiin Noron lankoja kaksinkertaisina, eikä ne nyt niin kauhean huonoksi ole menneet. Sen sijaan olen pettynyt seiskaveikan kykyyn pysyä kakaroiden matkassa, lapaset levenee lapion kokoisiksi ja lyhenee niin että ranteet vilkkuu. Vai pitäisikö kutoa etukäteen lapset tosi kapoisiksi ja pitkiksi?

Lanka: 7 veljestä ja Noro Kureyon sock yarn kaksinkertaisena
Silmukkamäärä: hatusta
Puikot: 3½ mm

Harmaisiin lapasiin kotin estää löpsähtämistä tekemällä resoriin kierrettyjä silmukoita, mutta ei se paljoa auttanut. Kaksikertaisena kutoen Noron värijuoksut oli kaksinkertaisen ihanat, tykkäsin kovasti. Näitä vois tehdä lisääkin.

Syksymmällä sain vihdoin aikaiseksi ottaa työn alle kummitytön paripuolen sukan, jonka olin antanut lahjaksi, öööö, jouluna 2009. Eli ne valmistuivat 1½ vuotta aiottua myöhemmin, piti vähän jatkaa varpaista, kun jalka oli päässyt kasvamaan. Mutta tästä siis kuvastaa vastenmielisyyteni perussukkaa kohtaan. Niin perushuttua.

Ihastuin viime keväänä Sisäisen villapaidan Vilman suunnittelemaan Hertta-pipoon, jota suunnittelin kerrankin omaan päähäni sopivaksi. Pipon pitäisi olla sopivan ruskea, lämmin mutta ohut ja moneen keliin sopiva. Suunnittelin sopivaksi langaksi Virosta ostamaani villalankaa. Mutta ei, se ei mallannut ollenkaan. Valitsemani lanka oli ihan liian pörröistä, jotta kuvio olisi yhtäänkään näkynyt ja lisäksi silmukkamäärät meni miten sattui. Purkutuomio.
 

Sitkeästi jatkoin yritystä ja vaihdoin langaksi Sandnes Garnin Mini Duett -langan, mitä oli jäänyt robottislipoverista yli. Resorin jälkeen olin vakuuttunut, että värisävy oli oksettavan huono mun pipoon. Mutta kun resorin kierretyissä silmukoissa oli mennyt tuhottomasti aikaa, ei raaskinut ihan purkamaankaan alkaa. Sovelsin aikuisen koolla aloitetusta piposta viisveelle sopivan päähinen rajuilla kavennuksilla ja hämäävillä raidoilla. Valitettavasti lanka ei pitänyt ihan muotoaan syksyn mittaan ja pipo koki aikamoisen löpsähtämisen. Saattaa olla, että kutistan pipoa joku kerta pesukoneessa tai sitten kavennan saumurilla.

Mutta kun siis joskus otan uuden aloituksen Herttaan, valitsen ihanan suklaanruskean, kiiltäväpintaisen langan. Siis sitten joskus.

Heh heh, sain pienen vinkin ettei tänne ole pitkään aikaan päivttynyt mitään. No myönnettäköön, on vähän jäänyt unholaan, mutta koitan pikku hiljaa saada tilannetta ajan tasalle. Tämän hetkistä tilannetta käsityörintamalla haittaa sitkeä olkapäävaiva, joka ahdistaa myös rannekanavaa ja saa sormet ikävästi puutumaan. Toivotaan, että tilanne korjaantuu kevään kuluessa. Syksyn aikana olen löytänyt ihanan Pinterestin, jossa olen haahuillut käden särkiessä ideoita kalastelemassa. Ideavihko pursuilee, toteutuksen kanssa saattaa olla toisenlaista.

Olen ihastunut kirkkaisiin kiviin ja tehnyt muutamia rannekoruja lahjaksi. Helmikauppa Blingistä saa strasseilla koristeltuja magneettilukkoja, jotka pitää yllättävän napakasti korun kiinni. Mutta pitää myös hyvän otteen pihdeistä, tottumattomalle tekee tiukkaa selvitä viimeisistä kiinnityksistä.

Yksissä kesän polttareissa oltiin korukurssilla ja tehtiin rannekorut. Morsian päätti lukon, muuten oli vapaat kädet. 

Joskus kasikytluvulla muistan tädilläni olleen varmaankin Aarikan puuhelmisormuksen ja Blingistä löytyneeseen sormuspohjaan virittelin korupiikeillä rykelmän helmiä. Vaikka helmiä viritteli kuinka tiukkaan rykelmään, jossain asennossa ne silti leviää hajalleen. Ei haittaa.

Jos nyt aletaan tälleen jälkikäteen laittelemaan ylös, niin myönnettäköön, että tuli käytyä toukokuussa Tallinnassa. Ihan pikaisesti, pari yötä hotellissa ja pelkkää kaupunkia kierrellen. Laittelin jo lähtiessä ylös lankakauppojen osoitteita, missä voisi kierrellä, mutta lappu unohtui kotiin ja sitten kierrettiin ihan fiilispohjalta. Hyviä vinkkejä sain esim Marjutin neuleet -blogista ja Kristiinan silmukat -blogista, jonka kuvituksen perusteella löysimme Karnaluksin lankatukkuun.

Lankakaupat sinällään eivät saaneet aikaan suuria tunteita, koska suurimmassa osassa myytiin sitä perussettiä eri järjestyksissä. Mutta Karnaluks meinasi viedä jalat alta ihan kokonaan, kaikessa laajuudessaan. Vaellellessani lankahyllyjen välissä kiroilin, kun en ollut ottanut selville suunnittelemistani neuleista yhtään langanmenekkejä tai -merkkejä, saatikka paksuuksia. Sokkona on paha ostaa, eikä hintatasokaan aina ollut ihan selkeä. Esimerkiksi Novitan langat eivät tuntuneet juurikaan halvemmilta, mutta kun en muistanut tarkalleen. Ostin sokkona Abalonea varten Coats Anchor Style Bamboolo bambulankaa ja vain toivoin, että 500g riittää ja on järkevän hintaista. Hinta sinällään ei päätä huimannut, 10 kerän setti oli 13.90e. Kotiuduttuani yllätys oli iloinen, kun huomasin Tapion kaupan myyvän samaa lankaa kerähinnalla 4.30e.

Bambulangan lisäksi ostin kassinkahvat ja kerän jotain vyötteetöntä vironvillaa. Lasku oli noin 18 euroa yhteensä, joten ihan hirmu paljoa en köyhtynyt. Samaista vironvillaa myytiin sataman tienoilla huomattavan kalliilla hinnalla vyyhdeissä, mutta niissäkään ei ollut vyötteitä tarkemmista tiedoista.

Abalone tuli aika nopeassa tahdissa valmiiksi ja päätyi vielä nopeammin purettavien listalle. Joo, ihan kivan oloinen, mutta mun päällä näytti lähinnä muodottomalta säkiltä. Eli täytyy varmaan tehdä ensin kavennuksia ja sitten taas lisäyksiä. Nytpähän on helppo mittailla valmiista työstä oikeita kohtia ennen kuin purkaa. 500g riitti ihan hyvin, taisi jäädä kerän verran ylikin, vaikka reunuksen kohdalla vähän jännittikin. Reunuksessa on ihan hillitön määrä silmukoita puikoilla ja aloinkin himoitsemaan Addin jatkettavia kaapeleita. Ehkä joku kerta ne hankin... 

Ja taas virittelin tulille norosukkia silk garden sock yarnista, nyt sävynä 301. Meneillään oli viimeinen kerä tilatuista langoista ja tällä kertaa oli pakko onnistua tekemään vähän tyydyttävämmät sukat. Lähdin siis lähestymään vanhalla tutulla neljän kerroksen raidalla sisältä ja ulkoota ja voila, parannus oli huima. Mä vaan jotenkin tykkään näistä raidallisista enemmän kuin tasavärisistä.

Taas vanhat säädöt neuloessa, mutta mallilla oli vaan tosi sorjat nilkat ja sukat vähän lörppyi. Sukkien tarve oli suurempi muissa talouksissa ja niinpä nämäkin sukat lähtivät taivuttelun jälkeen muiden matkaan. Summa summarum: yksikään keristä ei jäänyt itselleni, mutta haittaako tuo mitään, aina voi tilata lisää. Vai voiko?

Ainoa mikä mua vähän rasittaa tuossa noron langassa on sen vähäinen määrä per kerä. Sukkien varsista tulee tosi lyhykäiset mun makuun ja jos haluaisi kunnon polvarit, tarvittaisiin hyvinkin kaksi kerää per sukkapari. Silloin taas hintaa parille tulisi aikamoisesti, mikä ei ole ehkä ihan hirmu hienoa. Täytyy miettiä. Vai tekiskö vaan varret raidallisena ja terän vaikka yksivärisenä? Äyh, ehkä sekään ei toimis. Katsotaan.

Kulutuksenkestävyydestä ei ole vielä raportoitu mitään. Saas nähdä.

Edellisistä sukkien väristä suivaantuneena väänsin keväällä toiset sukat Noro silk garden sock yarnista, tällä kertaa sävy oli 304. Samat säädöt kuin edellisissä, mutta pari kerrosta lyhyempi pohja. Jännästi kiilakantapää antaa enemmän säätövaraa sukan koolle kuin tavallinen, nämäkin venyi melkein nelikymppiseen jalkaan.

Taaskaan en päässyt ihan tyytyväiseen tilaan sukkien väristä. Joku näissä langoissa ja värin juoksuissa tympii mua, vaikka ovatkin ihania kutoa. Ei natsaa, lähtivät kiertoon. Ja uutta yritystä:)