Heh heh, sain pienen vinkin ettei tänne ole pitkään aikaan päivttynyt mitään. No myönnettäköön, on vähän jäänyt unholaan, mutta koitan pikku hiljaa saada tilannetta ajan tasalle. Tämän hetkistä tilannetta käsityörintamalla haittaa sitkeä olkapäävaiva, joka ahdistaa myös rannekanavaa ja saa sormet ikävästi puutumaan. Toivotaan, että tilanne korjaantuu kevään kuluessa. Syksyn aikana olen löytänyt ihanan Pinterestin, jossa olen haahuillut käden särkiessä ideoita kalastelemassa. Ideavihko pursuilee, toteutuksen kanssa saattaa olla toisenlaista.

Olen ihastunut kirkkaisiin kiviin ja tehnyt muutamia rannekoruja lahjaksi. Helmikauppa Blingistä saa strasseilla koristeltuja magneettilukkoja, jotka pitää yllättävän napakasti korun kiinni. Mutta pitää myös hyvän otteen pihdeistä, tottumattomalle tekee tiukkaa selvitä viimeisistä kiinnityksistä.

Yksissä kesän polttareissa oltiin korukurssilla ja tehtiin rannekorut. Morsian päätti lukon, muuten oli vapaat kädet. 

Joskus kasikytluvulla muistan tädilläni olleen varmaankin Aarikan puuhelmisormuksen ja Blingistä löytyneeseen sormuspohjaan virittelin korupiikeillä rykelmän helmiä. Vaikka helmiä viritteli kuinka tiukkaan rykelmään, jossain asennossa ne silti leviää hajalleen. Ei haittaa.

Jos nyt aletaan tälleen jälkikäteen laittelemaan ylös, niin myönnettäköön, että tuli käytyä toukokuussa Tallinnassa. Ihan pikaisesti, pari yötä hotellissa ja pelkkää kaupunkia kierrellen. Laittelin jo lähtiessä ylös lankakauppojen osoitteita, missä voisi kierrellä, mutta lappu unohtui kotiin ja sitten kierrettiin ihan fiilispohjalta. Hyviä vinkkejä sain esim Marjutin neuleet -blogista ja Kristiinan silmukat -blogista, jonka kuvituksen perusteella löysimme Karnaluksin lankatukkuun.

Lankakaupat sinällään eivät saaneet aikaan suuria tunteita, koska suurimmassa osassa myytiin sitä perussettiä eri järjestyksissä. Mutta Karnaluks meinasi viedä jalat alta ihan kokonaan, kaikessa laajuudessaan. Vaellellessani lankahyllyjen välissä kiroilin, kun en ollut ottanut selville suunnittelemistani neuleista yhtään langanmenekkejä tai -merkkejä, saatikka paksuuksia. Sokkona on paha ostaa, eikä hintatasokaan aina ollut ihan selkeä. Esimerkiksi Novitan langat eivät tuntuneet juurikaan halvemmilta, mutta kun en muistanut tarkalleen. Ostin sokkona Abalonea varten Coats Anchor Style Bamboolo bambulankaa ja vain toivoin, että 500g riittää ja on järkevän hintaista. Hinta sinällään ei päätä huimannut, 10 kerän setti oli 13.90e. Kotiuduttuani yllätys oli iloinen, kun huomasin Tapion kaupan myyvän samaa lankaa kerähinnalla 4.30e.

Bambulangan lisäksi ostin kassinkahvat ja kerän jotain vyötteetöntä vironvillaa. Lasku oli noin 18 euroa yhteensä, joten ihan hirmu paljoa en köyhtynyt. Samaista vironvillaa myytiin sataman tienoilla huomattavan kalliilla hinnalla vyyhdeissä, mutta niissäkään ei ollut vyötteitä tarkemmista tiedoista.

Abalone tuli aika nopeassa tahdissa valmiiksi ja päätyi vielä nopeammin purettavien listalle. Joo, ihan kivan oloinen, mutta mun päällä näytti lähinnä muodottomalta säkiltä. Eli täytyy varmaan tehdä ensin kavennuksia ja sitten taas lisäyksiä. Nytpähän on helppo mittailla valmiista työstä oikeita kohtia ennen kuin purkaa. 500g riitti ihan hyvin, taisi jäädä kerän verran ylikin, vaikka reunuksen kohdalla vähän jännittikin. Reunuksessa on ihan hillitön määrä silmukoita puikoilla ja aloinkin himoitsemaan Addin jatkettavia kaapeleita. Ehkä joku kerta ne hankin... 

Ja taas virittelin tulille norosukkia silk garden sock yarnista, nyt sävynä 301. Meneillään oli viimeinen kerä tilatuista langoista ja tällä kertaa oli pakko onnistua tekemään vähän tyydyttävämmät sukat. Lähdin siis lähestymään vanhalla tutulla neljän kerroksen raidalla sisältä ja ulkoota ja voila, parannus oli huima. Mä vaan jotenkin tykkään näistä raidallisista enemmän kuin tasavärisistä.

Taas vanhat säädöt neuloessa, mutta mallilla oli vaan tosi sorjat nilkat ja sukat vähän lörppyi. Sukkien tarve oli suurempi muissa talouksissa ja niinpä nämäkin sukat lähtivät taivuttelun jälkeen muiden matkaan. Summa summarum: yksikään keristä ei jäänyt itselleni, mutta haittaako tuo mitään, aina voi tilata lisää. Vai voiko?

Ainoa mikä mua vähän rasittaa tuossa noron langassa on sen vähäinen määrä per kerä. Sukkien varsista tulee tosi lyhykäiset mun makuun ja jos haluaisi kunnon polvarit, tarvittaisiin hyvinkin kaksi kerää per sukkapari. Silloin taas hintaa parille tulisi aikamoisesti, mikä ei ole ehkä ihan hirmu hienoa. Täytyy miettiä. Vai tekiskö vaan varret raidallisena ja terän vaikka yksivärisenä? Äyh, ehkä sekään ei toimis. Katsotaan.

Kulutuksenkestävyydestä ei ole vielä raportoitu mitään. Saas nähdä.

Edellisistä sukkien väristä suivaantuneena väänsin keväällä toiset sukat Noro silk garden sock yarnista, tällä kertaa sävy oli 304. Samat säädöt kuin edellisissä, mutta pari kerrosta lyhyempi pohja. Jännästi kiilakantapää antaa enemmän säätövaraa sukan koolle kuin tavallinen, nämäkin venyi melkein nelikymppiseen jalkaan.

Taaskaan en päässyt ihan tyytyväiseen tilaan sukkien väristä. Joku näissä langoissa ja värin juoksuissa tympii mua, vaikka ovatkin ihania kutoa. Ei natsaa, lähtivät kiertoon. Ja uutta yritystä:) 

Hyväksi todetulla peukalomallilla piti tehdä vielä yhdet lapaset. Väreiksi oli tilattu suosikkijoukkueen tunnusvärit, mutta harmiksi Isoveljestä ei enää löytynyt valkoista lähialueen kaupoista, koska kevät oli jo pitkällä. Marja toimi pelastavana enkelinä ja kaivoi äärettömistä kätköistään luonnonvalkoista, kiitos siitä!

Tein joululahjoiksi Novitan Purosta virkattuja kukkia rintaneuloiksi, ohje löytyi Harmaata arkea-blogista. yritin virkata sekaan heijastinnauhaa, mutta se oli jotenkin leveän ja taipumattoman tyylistä ja päädyin pujottelemaan sitä valmiiseen työhön sinne tänne. Yksi kukka jäi itselle ja sen seuraksi piti tehdä calorimetry madallettuna mallina langan loppuessa hiukan kesken. Silmukoita oli noin 80. Harmi, kun tänä talvena ei ollut Purosta lempiväriäni, jossa on punaisten lisäksi vihreän ja sinisen sävyjä. Ehkä sitä tulee ensi talvena?

Viime kesänä tilatuista kankaista ompelin itselleni kevätpipon sienikuosilla. Ohjeena käytin jälleen Blomma åker vagn -blogin pipokaavaa reippaasti suurennettuna. En vaan taaskaan muistanut, että kaavaa ei kannata jatkaa korkeussuuntaan samassa suhteessa, koska siitä tulee silloin vähän liian lörppö. Käytössä pipo on kuitenkin

Suunnittelin sienikankaan alunperin t-paitakankaaksi pikkumiehille, mutta väri sai aikaan pientä nurinaa. Nyt alkaa armoton mietintä, miten kappaleesta saisi vaikka itselle paidan. Kangas venyy ja paukkuu ja on muutenkin ihan tosi mukavan tuntuinen. Eikun sunnittelemaan.

Viime aikoina kuolausta on herättänyt Mari Savion ja Kati Rapian kirja Surrur - tee oma Marimekkosi. Marimekon kankaat ja vaatteet on ihania, mutta myös ah niin kalliita, että tyydyn useinmiten vaan ihailemaan. Laatukaan ei enää ole samaa, kuin takavuosina. Mutta ihania ideoita kirjassa riittää ja kauniita kuvia, toteutettaviksi ehkä muilla kankailla. Pitäiskö tilata?

Lanka-arkku alkaa olla täynnä. Siis täynnä, mutta silti siellä ei ole mitään, vähän niinkuin mun vaatekaappi. Ei mitään, mitä juuri silloin tarvitsisi. Lankoja selaillessani aloin miettiä, miten aina tarvitsen uudenlaista lankaa ja ainakin eri väreissä, mitä löytyisi. Jokaisesta työstä jää jäljelle jos ei kokonaisia keriä niin ainakin jämiä. Mihin ihmiset työntää ne jämät tai mitä niistä voisi tehdä? Onko jämälangoilla elämää?

Kevään Novitassa oli ihana pahis-kukkaro. Lankaehdotuksena oli muistaakseni Tennessee, menekki muka 50g mustaa ja valkoista. Päätin uhmata ohjetta ja tein kukkaron 7 veljeksestä ja jätin ostamatta kaksi uutta kerää lankaa. Punnitsin valmiin kukkaron, joka painoi vetoketjuineen huimat 30 grammaa ja köyhdytti näin ollen lankavarastoani minimaalisesti. Mutta eipähän tullut hankittua uutta.

Kuvassa myös tylsän ammattiyhdistyskalenterin paremmat kannet, jotka on viritelty ylijääneestä Finlaysonin muumikankaasta. Sisäpuolen taitteessa on säilöttynä työvuorolistat yms. turhuudet, jotka muuten leviävät ympäri laukun pohjaa.   

Olen pyöritellyt blogipohjan muuttamista jo hyvän aikaa mielessä. Vuodatuksen yleisilme vaikuttaa jotenkin ankealta ja olenkin kiikaroinut blogspotin suuntaan, mutta en ole kuitenkaan osannut päättää. Tietty jos vaihtaisi vaikka pelkästään fonttia, niin voisi saada uutta kipinää. Täytyy katsoa, mitä keksisi.  
 

Suutarin lapsella ei ole kenkiä eikä tämän neulojan lapsilla itse tehtyjä juttuja. Nähdessäni Neulovan Nartun Robottitanssin oli kuitenkin pakko ryhtyä tuumasta toimeen. Hämeenkadun Käsityö-Kaisassa ystävällinen myyjätäti oli jo aiemmin esitellyt Sandnes Garnin Mini Duett lankaa, jossa on ihana puuvillan tuntu, mutta myös 45% merinovillaa. Jo alkujaan tiesin, etten tee paidasta pitkähihaista hikiukolle, enkä ainakaan kaarrokemallista, mikä luiskaharteisella pikkupojalla tuntuu aina valuvan. Mutta slipoveri siitä tulisi ja tulikin loppuviimein tosi mieleinen.

Langan ja ohjeen yhteen sovittelu menikin sitten vähän hankalammaksi. Kirjoneuleeni on onnettoman löysää ja mallitilkunkin kanssa mittaaminen meni ensin metsään. 3mm puikoilla päädyin lopulta pienempään kokoon, jotta sain sopivan 110 senttiselle. Yläosan mallin otin vanhasta Lindexin slipoverista yrityksen ja erehdyksen kautta. Kavensin reilusti kainaloiden alta, jotta kaposet olkapäät ei saa purjeita reunoilleen. 

Värisävyjen valinta tuotti päänvaivaa, värien erottuvuutta on hankala arvioida etukäteen. Päädyin petroolin ja vaaleanvihreän yhdistelmään hylättyäni ruskean kerän. Lanka oli uskomattoman riittoisaa, slipoveriin kului pohjaväriä 100g (plus pari metriä kolmannesta kerästä, murr!) ja kuvioväriä noin 20g. Eli nyt mulla on jäljellä taas epämääräinen määrä lankaa, joiden kohde on tuntematon. Kevätpipot samaan sarjaan?

Läiskäsen tännekin kuvia joskus viitisen vuotta sitten tehdystä koiravillapaidasta, joka palautui kierrätyksenä meidän talouteen. Tein alunperin paidan kummipojalleni ja nyt se pääsee hyväkuntoisena meille käyttöön. Tykkään mallista edelleen.

Lanka: Novitan Nalle

Malli: vuosituhannen alun Suuri käsityö -lehdestä, numerosta ei hajuakaan

Koko: noin 104/110cm, nelivuotiaalle

Ja meille iski jälleen uusi elokuvatauti, Itse ilkimys, joka aiheutti suurta innostusta pikupojissa. Isille tehtiin toivomuksia Grun raketin ja pyssyjen valmistamisesta, meikäläiselle vaatetuksesta ja lemmikkieläinhankinnasta. Sen suuremmin asiaa tutkailematta törmäsin netissä neuleohjeeseen Grun pikkuapulaisiin, kätyreihin tai minioineihin, kuten meillä päin ruukataan sanoa.

Lanka: 7-veljestä, sininen ehkä Novitan woolia tuplana (?), langassa ei ollut vyötettä

Puikot: 3.5mm

Ohje täällä

Tottahan niitä piti tehdä heti kaksi eli molemmille omansa ja kirjoa vielä etunimen eka kirjain selkäpuolelle, jotta ei tulisi riitaa. Silmät on kannalliset napit, joihin tein hopeatussilla rinkulat ja taakse laitoin liimaa, jotta napit jäävät vähän koholleen ja pysyvät yhdessä. Kuvaamishetkellä ukkeleilla on leikitty noin 2 tuntia ja jo tuossa vaiheessa näkyi, että lanka nöyhtääntyy. Nyt, noin parin viikon aktiivisen leikkimisen jälkeen hikisten pienien tassujen jäljet alkavat näkyä: lanka on rajusti nöyhtäistä ja laseista on liuennut suuri osa tussista pois. Tukkaa ja kaikkia raajoja on pyritty nypläämään irti ja langanpäitä on nypitty esille. Njääh, mitäs noista. On ainakin leikitty.

Sukkien kutominen jatkuu edelleen, vaikka jo vannoin pitäväni taukoa. Tilasin briteistä PaviYarnsilta Noron silk garden sock -lankaa ja täytyy todeta, että tämä lanka oli huomattavasti laihempaa serkkuansa mukavampaa neuloa. Tarkkana likkana jaoin kerän kahtia ja aloitin sukat kärjestä. Aioin käyttää Ullaneuleen Mittatilauspolvarien ohjetta, mutta lanka oli sen verran paksumpaa, että jouduin säveltämään aika lailla. Aloituksena käytin 8-aloitusta, kantapää oli tiimalasikantapää ja lisäykset pohkeeseen tein ihan tavallisesti enkä millään saumalla.

(Joo, on ne sukat saman mittaiset)

Langan sävy on 321 ja kyllä meni niin metsään valinta, kun katsoo valmiita sukkia. Ihan karmivat värit ja niin paripuolet kuin saattaa. Miten tota pinkkiäkin on vaan tasan yhden kerran? Kiertoon siis ja paremmalla onnella seuraavan kerran.

Tiimalasikantapäätä en ollut tehnyt koskaan aikaisemmin ja ihmettelinkin pitkin matkaa, ettei jalkaterän alueella muuteta silmukkamääriä niinkuin "normaalissa" kantapäässä. Oli ihan hyvä neuvo pitää reunasilmukat tiukkoina, ensimmäiseen sukkaan tuli vähän turhan suuret reiät reunoihin.

Lanka oli mukavan rouheata ja epätasaisuudet olivat lähinnä normaalin ja paksumman välillä eikä normaalin ja ompelulangan välillä. Punnitsin keriä jakaessani kahtia ja meinasin pimahtaa lopullisesti kun lankaa oli vähimmillään kerässä vain 80g. Otin yhteyttä maahantuojaan hieman ehkä kiihtyneessä tilassa sähköpostitse ja sain vastauksen, että Noron langat myydään metriperusteisesti eli kerässä on aina 300m, paino saattaa vaihdella. Pitää ehkä laittaa sopuviesti takaisin päin...

Yhteenvetona pikaiset muistiinpanot sukkien strategisista paikoista, koko noin 37.

Puikot 3mm, kasialoituksella 8 silmukkaa. Joka toisella kerroksella joka puikolla yhden silmukan lisäys, kunnes puikolla 13s. Oikeaa 43krs ja tiimalasikantapää. Keskisilmukoita 10, sivusilmukoita 8kpl. Kantapään jälkeen oikeaa noin 30 kerrosta, 5x2 silmukan lisäykset joka 6.kerros. Ja suoraa, kunnes kasassa on noin 105 kerrosta, nurja kerros ja pari kerrosta sileää langan riittävyyden mukaan. Ja siinä ne on. 39 koon sukkiin jalkapöydässä oli noin 46 kerrosta, tiimalasikantapää antaa aika paljon paremmin anteeksi jalan pituutta.