Pikkukakkosen syntymän myötä sisälläni asunut pieni kestoilija heräsi henkiin. Olin vakaasti vannonut, etten moiseen rumbaan ryhdy enkä ainakaan itse ompele, mutta kuinkas kävikään. Kun vielä kankaat melkein kävelivät syliini, oli lopputulos selvä. Yllättävän helppoa sekä ompelu että käyttö ovat kuitenkin olleet ja kotioloissa kestoilua jatketaan päivähoidon alettuakin. Meillä toimivaksi systeemiksi osoittautuivat kosteussuojakankaasta ja fleecestä tai velourista tehdyt taskuvaipat, joiden sisään sujautetaan flanelli-, bambu- tai hamppuimuja. Imut saumuroisin itse ja flanelli-imut on armeijan jalkarättejä, jotka on muuten ihan huippuimeviä ja vielä tasan sopivan kokoisia.

Pienemmät vaipat on Ottobren kaavalla 62/68 tehty. Osa on jo lähtenyt seuraaviin koteihinsa, osa vielä odottelee

Isommat vaipat on tehty ottobren kaavalla 74/80 ja ne ovat olleet käytössä noin 7 kilosta lähtien. Jos olisin saanut valita, olisin halunnut enemmän kuviollisia kankaita, nuo yksiväriset on vähän tylsiä.

Lopuista kosteussuojakankaista saumuroin liivinsuojuksia. Olikin yllättävän hankalaa saumuroida pyöreitä kappaleita, mutta harjoituksella jälki parani. Laitoin imuksi kaksi kerrosta flanellia, enempään ei saumuri suostunut, nytkin teki jo vähän hyppytikkiä.