Syksy yllätti tänäkin vuonna. Poikien haalareita etsiskellessäni tajusin, ettei urhon vanhat haalarit ole lähellekään riittävän pieniä Otolle. Laatikoita penkoessani törmäsin luonnonvalkoiseen palmikkovillahaalariin, jota aloitin jo aikanaan Urholle. Haalari oli vaan pahaksi onneksi jäänyt kesken milloin mistäkin syystä. Ainakin kerran lanka loppui kesken ja käyttäjäkin kasvoi kertaalleen jo ohi. Napit vaan anopin nappivarastosta ja haalari pääsi käyttöön. Ohje oli jostain 90-luvun loppupuolen Käsityökerhon lehdestä ja lanka Novitan Bambinoa.

Koko oli noin 70 senttinen ja nappilista kulkee koko matkan nilkkaan asti. Muistan miettineeni silmukkamääriä kutoessani, mutta en niihin sitten kuitenkaan kiinnittänyt äitiyden huumassa (hölmöydessä) riittävästi huomiota. Tuloksena on nappilistan verran leveämpi toinen lahje, jota ei pysty kääntämään lyhyemmäksi. Olis vaan pitänyt tehdä tavalliset lahkeet. Muuten haalari on kyllä oikein hyvä.

Toinen ikuisuusprojekti on viimekeväinen Calorimetry, joka oli myös nappia ja päättelemistä vailla. Lankana on Novitan Isoveli. Tykkään kovasti, lämmittää päätä riittävästi näille keleille

Kolmas ikuisuusprojekti eli huovutetut kämmekkäät Novitan Huopasesta pääsivät vihdoin uudelle omistajalle. Eipä ne olleetkaan kun viime joulusta jääneet tuonne hyllyyn pyörimään. Ihan riittävät napakoita en niistä saanut koneessa huovutettua, mutta ehkä kuitenkin ihan hyvät. Lisäksi joululahjat 1 ja 2 ovat valmiina, mutta niistä kuvia sitten vasta joskus:)

Viimeisenä iloinen yllätys pihamaalta: päärynäpuu olikin kriikunapuu. Olin jo uhannut kirveeseen tarttumisella kyseistä puuta, joka ei koskaan ole tuottanut mitään. Nyt kirpeän pakkasyön jälkeen käppyräisten lehtien alta löytyi hurjan paljon kriikunoita. Ja vielä ihanan makuisiakin!