Olin jo viime jouluna ajatellut antaa mummoille ja kummeille lahjaksi puuvillaiset kauppakassit, joissa on ylläriylläri poikien kuvia. Koska missään ei enää ole mustesuihkutulostimia, piti ajatus siirtopaperista hylätä. Sinooperissa myydään Art medium- kuvansiirtoainetta, jolla tavalliselle paperille printatusta kuvasta saadaan siirrettyä kuva kankaalle. Kuvien tekeminen vaatii kyllä pientä viitseliäisyyttä, mutta lopputuloksesta tuli ihan hieno. Ajattelin laittaa tähän muutamia juttuja muistiin projektin kulusta, jos joskus vielä alan projektiin uudelleen. Ettei taas tarvitsisi opetella kantapään kautta...

Ensimmäinen kassi meni aivan harjoituksen puolelle ja siinä sain aikaan varmaan jokaisen virheen, minkä voi tehdä. Valitsin ensinnäkin aivan liian tummat kuvat, enkä tajunnut vaalentaa niitä kuvankäsittelyohjelmalla. Sentään ymmärsin tehdä peilikuvan kuvasta, jotta kassiin tuli teksti oikein päin. Lisäksi aloitin aivan liian vaikeasti ja leikkasin kuvat ääriviivoja myöden, jolloin reunat lähtivät rispaantumaan. Tästä lähtien keskityn tekemään vain suorakaiteen muotoisia kuvia.

Laitoin kassin sisälle paperin, jottei kassi liimaannu yhteen aineen kuivuessa. Haittapuolena oli se, että paperi kuivui kiinni kassiin. Järkevintä olisi varmaan tehdä kuva erilliselle kankaalle ja ommella kangas kiinni kassiin, koska silloin kassin voisi huoletta pestä kuvan irrottamisen jälkeen. Maton suojaksi tarvitaan sanomalehteä ja taustalle fiiliksen mukaista musiikkia, pensseli käteen ja sutimaan.

 

Ohjeissa sanottiin, että ainetta levitetään runsaasti kuvan pintaan. Tässä kohdassa ohjetta kannattaa seurata, koska ensimmäinen versio lähti lohkeilemaan ikävästi. Laitoin ainetta pariin kolmeen kertaan ja annoin vettyä kunnolla ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. Parissa minuutissa sutiminen on valmista. Varsinkin reunoille ainetta pitää laittaa ihan huolellisesti, koska ne joutuvat suurimmalle rasitukselle myöhemmin. Väristäkin tuli mielestäni kirkaampi, kun ainetta oli tarpeeksi.

Seuraavaksi kuva läiskästään kankaalle, useinmiten menee vinoon, mutta menköön. Vettynyttä, kiinni liimautunutta paperia on hyvin vaikea saada enää irti repimättä paperia pilalle. Paperi painellaan kiinni kankaaseen aloittaen keskeltä ja siirtymällä reunoille päin, ilmakuplia ei saa jäädä. Hommaa olisi helpottanut, jos kankaan pinta olisi ollut sileä eli kangas kannattaa silittää etukäteen.

Kuva laitetaan kuivumaan pienten kätösten ulottumattomille seuraavan vapaahetkeen saakka eli useinmiten loppuyön ja seuraavan päivän ajaksi. Päälle kannattaa latoa kirjallisuuden historian klassikoita tai muuten vaan painavia teoksia.

 

Kun kuva on kuivunut riittävän kauan, alkaa rasittavin vaihe. Kuva kastellaan kauttaaltaan ja annetaan imeä vettä, kukkien sumutuspullo oli tähän mielestäni kätevin. Sitten vaan varovaisesti hinkkaamaan pyörivin liikkein sormilla paperia irti. Ja sitä sitten lähtee ja lähtee ja lähtee. Neljään kassiin meni yksi ilta hinkkaamiseen. Tässä kohdassa mitataan, kuinka hyvin ainetta oli reunoille sudittu, koska ne lähtee helposti rullautumaan irti. Koitin ehkäistä ongelmaa hinkkaamalla paperia vain kuvasta ulospäin, mikä auttoi ehkä vähän.

Kuva saattaa näyttää valmiilta märkänä, mutta kuivuessaan totuus paljastuu jälleen. Kaikki valkoisenharmahtava on ylimääräistä. Loppuja papereita koitin hinkata varovasti irti kostutetulla keittiösienellä, kiireessä myös sillä karhealla puolella. Ei kannata kokeilla, kuva menee puhki. Ei myöskään kannata kiireessä lakata keskeneräistä työtä, märkä lakka näyttää hyvältä, mutta kuivuessaan jäljellä oleva paperi näkyy jälleen. Testattu on.  

Kun kaikki paperi on irrotettu ja kuva saanut jälleen kuivahtaa, voidaan pinta viimeistellä kankaalle tarkoitetulla decoupage-lakalla. Hankin lakankin Sinooperista. Lakkaakin kannattaa sutia ihan kunnon kerros kuvan päälle ja laitoin lakkaa noin sentin yli kuvien reunan, jotta reunat pysyy siistinä. Lakka kuivuu värittömäksi, mutta tietyssä valossa näkyy eli reunukset näyttää siistimmiltä suorina. Taas annetaan kuivua ainakin yön yli, aikataulun joustaessa parikin yötä. Ärsyttävää oli mielestäni kuitenkin se, että lakan pinta jää joka tapauksessa vähän nahkeaksi ja saattaa käytössä kerätä likaa. Mur.

Kun lakkapinta on kuiva, kuvaa silitetään parin minuutin ajan silitysraudalla leivinpaperin läpi. Purkissa ei lukenut lämpötilaa, jostain ongin viitteellisen kahden pallon lämpötilan. Liian kuuma näytti muuttavan lakan ruskehtavaksi, ei kiva.

Hieman siis suuritöiset kassit, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen. Mikään pikainen projekti tämä ei ollut eli aikaa pitää varata useampi ilta. Jouduin markkinoinnin uhriksi ja otin varmuudeksi säästöpullot aineita, viiteen kassiin kului molempia vain noin kolmannes. Purkit maksoivat yhteensä noin 20e. Ajan ja tarvikkeiden lisäksi homma vaati purkillisen joulupipareita, paljon irtokarkkeja, piccolopullon skumppaa, läjällisen joululevyjä ja muutaman buranan niskajumeihin. Vaativaa touhua siis, saa katsoa milloin ryhdyn uudelleen.