Taas kerran törmäsin perustavanlaatuiseen ongelmaani eli turhan paljon projekteja ja turhan vähän aikaa. Ajattelin jo syksyllä balettituntien alkaessa tehdä itselleni säärystimet, mutta ne ovat saaneet aina väistyä muiden töiden tieltä. Kotiliedessä 21/2007 on samassa kuvassa keskeneräisen villatakkini kanssa rannekkeet, jotka ovat myöskin roikkuneet mieliteoissani. Talviaikaan on vallan ärsyttävää, kun vajaahihaisten paitojen kanssa tuulee takin hihoista sisään.

Koska aikaa ei tuntunut löytyvän, kaivelin kirpparille menevien kassia ja bongasin ruskean villasekoiteneuleen, joka on huopunut ja lörähtänyt ihan muodottomaksi.

Sakset käteen ja pilkkomaan. Ranteenlämmittimet syntyivät ompelemalla tiheällä siksakilla hihat reippaasti kapeammiksi pötköiksi ja taittamalla kaksinkerroin. Neule oli jo niin huopunut, ettei tarvinnut olla edes kovin tarkka ompelemisen kanssa. Alareunan jätin yksinkertaiseksi.

Säärystimet syntyivät etu- ja takakappaleista. Pidemmätkin olisivat saaneet olla, mutta pituutta rajoitti pääntien avaruus. Paidan alareunassa oli sopivasti kuminauhan mentävä kuja, joka kääntyi lopullisissa säärystimissä yläreunaksi siisteytenä ansiosta. Alareunaan taittelin ja ompelin ihan vaan jonkinlaisen kujan kuminauhaa varten.