Nyt ne on tehty, pitkän suunnittelun jälkeen. Sytykeruusut kummitteli jo viime talvena mielessäni, kun bongasin ohjeen niihin jonkin mutkan kautta. Enpä vaan saanut aikaan ja samalla tuskailin huonosti vetävän takan sytyttelyssä kiroten laiskuuttani. Oikeesti näihin ei kuitenkaan mennyt hirveästi aikaa, varsinkin jos tekee vähän osissa työvaiheita ja paljon kerrallaan.

Muutaman jutun kuitenkin hoksasin tehdessäni. Ensinnäkin, kauniin väriset kynttilät harvoin on värjättyjä kokonaan. Eli väriä on vain pinnassa ja muuten kynttilä koostuu pelkästään valkoisesta (=tylsästä) steariinista. Toisekseen, kananmunia ostaessa pitäisi katsoa myös kennon väriä, jotta lopputuloksesta tulisi hyvä. Kolmannekseen, tarvitaan sellaisia kennoja, joissa on kansi. Isot kennot ei oikein toimineet ja niitä oli vaikeaa työstää. Kuvassa vasemmalla olevat ruusut ovat harmaasta kennosta ja läpipunaisesta kynttilästä tehty, harmi vaan, että kynttilä loppui kesken. Keskimmäiset on harmaasta kennosta (yllättävää) ja muka-vaaleanpunaisesta kynttilästä. Oikean puolimmaiset on liilasta kennosta, jonka sain työystävältäni (pus!) ja muka-sinisestä kynttilästä, äänestän näitä parhaimman näköisiksi. Huurteen näköinen juttu pinnalla on kyllä ihan sattumaa, mistä lie tullut. Sulatellessani kynttilöitä huomasin myös, että kannattaa pilkkoa kynttilät mahdollisimman pieneksi, muuten niiden sulaminen kestää ikuisuuden. Tai ainakin mulla meni taas yötöiden puolelle.

Nättejä on. Jouluksi teen näitä kaikille takallisille viemisiksi, varokaa vaan:)