Hyväksi todetulla peukalomallilla piti tehdä vielä yhdet lapaset. Väreiksi oli tilattu suosikkijoukkueen tunnusvärit, mutta harmiksi Isoveljestä ei enää löytynyt valkoista lähialueen kaupoista, koska kevät oli jo pitkällä. Marja toimi pelastavana enkelinä ja kaivoi äärettömistä kätköistään luonnonvalkoista, kiitos siitä!

 

Tein joululahjoiksi Novitan Purosta virkattuja kukkia rintaneuloiksi, ohje löytyi Harmaata arkea-blogista. yritin virkata sekaan heijastinnauhaa, mutta se oli jotenkin leveän ja taipumattoman tyylistä ja päädyin pujottelemaan sitä valmiiseen työhön sinne tänne. Yksi kukka jäi itselle ja sen seuraksi piti tehdä calorimetry madallettuna mallina langan loppuessa hiukan kesken. Silmukoita oli noin 80. Harmi, kun tänä talvena ei ollut Purosta lempiväriäni, jossa on punaisten lisäksi vihreän ja sinisen sävyjä. Ehkä sitä tulee ensi talvena?

Viime kesänä tilatuista kankaista ompelin itselleni kevätpipon sienikuosilla. Ohjeena käytin jälleen Blomma åker vagn -blogin pipokaavaa reippaasti suurennettuna. En vaan taaskaan muistanut, että kaavaa ei kannata jatkaa korkeussuuntaan samassa suhteessa, koska siitä tulee silloin vähän liian lörppö. Käytössä pipo on kuitenkin

Suunnittelin sienikankaan alunperin t-paitakankaaksi pikkumiehille, mutta väri sai aikaan pientä nurinaa. Nyt alkaa armoton mietintä, miten kappaleesta saisi vaikka itselle paidan. Kangas venyy ja paukkuu ja on muutenkin ihan tosi mukavan tuntuinen. Eikun sunnittelemaan.

Viime aikoina kuolausta on herättänyt Mari Savion ja Kati Rapian kirja Surrur - tee oma Marimekkosi. Marimekon kankaat ja vaatteet on ihania, mutta myös ah niin kalliita, että tyydyn useinmiten vaan ihailemaan. Laatukaan ei enää ole samaa, kuin takavuosina. Mutta ihania ideoita kirjassa riittää ja kauniita kuvia, toteutettaviksi ehkä muilla kankailla. Pitäiskö tilata?