Ihastuin viime keväänä Sisäisen villapaidan Vilman suunnittelemaan Hertta-pipoon, jota suunnittelin kerrankin omaan päähäni sopivaksi. Pipon pitäisi olla sopivan ruskea, lämmin mutta ohut ja moneen keliin sopiva. Suunnittelin sopivaksi langaksi Virosta ostamaani villalankaa. Mutta ei, se ei mallannut ollenkaan. Valitsemani lanka oli ihan liian pörröistä, jotta kuvio olisi yhtäänkään näkynyt ja lisäksi silmukkamäärät meni miten sattui. Purkutuomio.
1308156659_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Sitkeästi jatkoin yritystä ja vaihdoin langaksi Sandnes Garnin Mini Duett -langan, mitä oli jäänyt robottislipoverista yli. Resorin jälkeen olin vakuuttunut, että värisävy oli oksettavan huono mun pipoon. Mutta kun resorin kierretyissä silmukoissa oli mennyt tuhottomasti aikaa, ei raaskinut ihan purkamaankaan alkaa. Sovelsin aikuisen koolla aloitetusta piposta viisveelle sopivan päähinen rajuilla kavennuksilla ja hämäävillä raidoilla. Valitettavasti lanka ei pitänyt ihan muotoaan syksyn mittaan ja pipo koki aikamoisen löpsähtämisen. Saattaa olla, että kutistan pipoa joku kerta pesukoneessa tai sitten kavennan saumurilla.
1328263847_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta kun siis joskus otan uuden aloituksen Herttaan, valitsen ihanan suklaanruskean, kiiltäväpintaisen langan. Siis sitten joskus.