Olen ihaillut eri käsityöblogeissa ihania hihattimia eli hihoja, joissa on lyhyt selkäkappale. Kasikytluvulla tämänsukuisia vaatteita taidettiin kutsua myös boleroiksi, mutta nyt ne on hihattimia. Monessa paikassa törmäsin Stephanie Japelin Two Tone Shrug -hihattimeen, jonka ohjeet löytyy Fitted Knits -kirjasta. Mm. täällä löytyy kuvia. En kuitenkaan raaskinut tilata kirjaa vain tämän yhden ohjeen vuoksi, joten virittelin omanlaisen ohjeen yhdistelmänä jonkun ruotsalaisen käsityölehden ohjeesta ja itseviritellyistä hihoista ja kauluksesta. Neuloin suorakaiteen muotoisen kappaleen Novitan Rose mohair langasta, yhdistin sen kulmista ja neuloin putkilon malliset hihat. Ja ihana tuli, juuri sopivan lämmin, mutta ei kuitenkaan kuuma. Hihatin on nähnyt jo Linnanmäen ja Kultarannan ja pääsee takuuvarmasti jatkossakin mukaan. 

Kuvassa hihatin oli lähdössä kavereiden tupaantuliaisiin, omistajan naama piti poistaa kuvasta (ai miten niin tärähtänyt ilme, pääseekö sitä nykyisin liian harvoin ulkoilmaan:)). Mukana tupaantuliaislahja eli itse virkattu kori, joka sisälsi innokkaille kokkaajille erilaisia yrttejä. Hennalle kiitos vinkistä!

Ja tässä odotellaan Oton kanssa pääsyä Linnamäen näköalatorniin. Hihatin lämmitti kivasti viilenevässä illassa, taitaa se syksy tulla sittenkin