Hektinen joulunaika on jo ohitettu ja siirrytty odottelemaan kevättä, mutta tulkoon vielä joulujuttuja. Perinteisesti mummolasta on tullut joulukukkasena piparitalo, milloin minkäkin mallinen ja tänä vuonna vuorossa oli muumitalo. Haisuli ja Nipsu pääsivät etuoikeutettuina talon pihamaalle patsastelemaan, muita sopivia ukkeleita ei löytynyt.

  

Jostain syystä innostuin itsekin toteuttamaan piparirakennelmia, kun löysin Floran sivuilta piparirobottien kaavat ja ohjeet. Ainoa vaan, että robotit veivätkin huomattavan paljon enemmän aikaa, mitä olin ajatellut. Kaavojen tulostaminen ja leikkaaminen oli simppeliä, osien leikkaaminen taikinasta taas hieman vaativampaa. Leikkelin osat ilmeisesti vähän liian vasemmalla kädellä, koska uunista tullessaan eroavaisuudet olivat noin viisinkertaistuneet. Veitsellä suoristelu auttoi ensiavuksi, muttei pelastanut kaikkea.

Koristelu ja kokoaminen tapahtui seuraavana iltana. Malliin oli hienosti laitettu eri värisiä kuorrutuksia ja suklaata ja koitin viritellä jotain kaukaisesti tätä muistuttavaa. En ollut kuitenkaan laskenut aikatauluihin koristeiden kuivumiseen kuluvaa aikaa, joten jatkoin aika suorilta käsin hommia ja suttasin jonkin verran. Varsinkin suklaasta tehdyt viritelmät sulivat hanakasti sulan sokerin yllä, vaikka koitin jäähdytellä jääkaapissa.

Kuuman sokerin kanssa kikkailu oli aika uutta aluetta ja sainkin peukalon reunaan komeat vesikellot, jonka lisäksi sokeria oli pitkin keittiötä ja työtasoja ja sitä sai liuotella hyvinkin pitkään irti. Kappaleiden epäsopivuutta toki sai sokerilla mukavasti tasoiteltua, tuskin viritelmät olisivat pysyneetkään kasassa pelkällä tomusokerilla.

    

Valmis. Toinen robotti lähti lahjaksi ja toinen jäi kotimieheksi, hauskat kaverukset.

Joulukortteihin laittelin perinteisesti lasten valokuvan ja ihanaista pakettipaperia. Olisin voinut tapetoida paperilla vaikka seinät, niin siihen ihastuin!